Lallatilaa, meinasinpa tuos viime viikolla hypätä lentokonehesta, mutta eipä tullu sitte hypättyä. Harmillista. Olsin halunnu. Laskuvarjohypystä oli siis kyse. Hyppääminenhän jäi siis kiinni siitä ettei hyppyreissua järjestyny.
Tätä kirjootelles pötköttelen rennosti vain sängyllä ja sulattelen kiitospäivän ateriaa. Meillon tosiaan 5päivän vapaat tällä viikolla ku on tuo kiitospäivä ny tänään torstaina(24.11). Saimma kokea aidon kiitospäivän aterian kirkon järjestämällä kiitospäivän lounaalla ja oli hyvää!! Oli kalakkunat ja kaikki! Pumpkini Pie on tullu myös maistettua, siis kurpitsapiirakkaa jos ny joku ei tajunnu. Kermavaahtua päälle ja avot!
Eileen (23.11) ku ajelihin Key Westiltä kotia, mietiskelin mitä kaikkia mun pitää muistaa kirjootella blogihin ja ny mulla sitte on sellaanen olo että jotaki pitääs muistaa kirjoottaa, mutten kyllä keksi että mitä. On niin paljo välistä asiaa ( jos ei joku oo blogien pituuresta huomannu..)
Mutta tosiaan, eileen olimma sielä Key Westissä. Maksoomma 59dollaria sellaasesta linja-autotourista joka vei meirät perille, saatihin pöffäällä paikanpäällä reilu 6tuntia ja sitte se vei meirät vielä kotiakki! Lähtö oli aamulla puoli seittemän retelis ja takaasi kurvaaltihin reilusti puolen yön jälkehen. Pitkä päivä se oli siis, mutta sen arvoonen!
Ja tuollaanen linja-autotouri on kyllä siitä hyvä että siinä näköö maisemia, muttei tartte itte ajaa, saa vaan istua kyytillä ja räplätä kameran kans. Meidän reitti meni sopivasti rantaviivaa pitki hyvän matkaa ku poimittihin porukkaa kyyttihin. Sopi kyllä mulle ja Olgalle varsin hyvin. Linkkamatkahan kesti yhtehensä noin 6 tuntia. Onneksi mennes oli mielenkiintoosia maisemia paljo.
Matka Key Largosta Key Westiin, eli saarisiltajonon alusta päähän asti kesti noin kaks tuntia. täytyy sanua että siinä oli kyllä vettä, siltaa ja saaria riittävästi. Sielä välillä oli myös vaivaanen 7mailin pituunen silta. Sehän on kilometriis vähä reilu 11kilsaa…että jep jep, pieni silta.
Pääsimmä sitte tosiaan vihdoon perille asti, Key Westihin. Bussikuski siinä meille sitte ilimootti että tällöön ja tällöön oltaas lähdös kotia että paree olla kyytis silloon. Ei muuta ku tutkimaan paikkoja ja mihinkäs muualle sitä suunnattihinkaa ku syömähän ekaksi! Vatta täynnä on paljo mukavee tutkia paikkoja. Ku oli vattat täytetty, lährimmä Key Westin halki menevälle kadulle, joka siis menee läpi koko saaren ja sen varrella on vieri vieressä erilaasia kauppoja, ravintoloota ja muuta vastaavaa. Täytyy sanua että nähtävää piisas ja oli vähä hidasta tuo meidän eteneminen sillä kadulla..en tiä mistä johtuu. ;)
Poikkesimma normaalien kauppojen lisäksi maistamas Key Westin kuuluisaa Key Lime Pie:ta, ja hyväähän se oli, siis suomeksi sanottuna limejuustokaakkua. Kyllähän sitä olis syöny palan jos toisenki. Noh, yks pala kuitenki vain syötihin. Sen jälkehen kävimmä pyörähtämäs sellaases perhoskonservatorios. Olis päässy jukelittomien perhosten sekahan käppäälemähän, mutta valitettavasti ei ollu tarpeeksi aikaa. :/
Ku shoppaalukatu oli päästy loppuhun asti, kävääsimmä siinä sitte pikapikaa Yhdysvaltojen etelääsimmällä pistehellä, turistirysä. Sielä sitte vähä keikisteltihin kameralle ja ihmeteltihin että tosiaan, 90mailia vain Kuubahan. Ei siinä, hetken hengaalimma ja kuvaalimma, mun kamerasta loppuu patterit ja vähä vittuunnuun ja sitä rataa. Sitte lährimmä vähä hengaamahan etelääsimmälle rannalla ja pelikaani hyökkäs melekehen päälle.
Ku tästä kokemuksesta selvisimmä, lähdimmä samaa pitkää ”kauppakatua” takaasi päin käppäälemähän, taas suhteellisen hitahalla vauhrilla. Poikkesimma Key Westin korkeemmalle kohdalle kattomahan maisemia, korkeen kohtahan oli tosiaan 6kerroksinen hotelli ja sen kattoterassi. Mutta ei siinä, komiat oli maisemat!
Kävimmä myös Ernest Hemingwayn kämpillä kattomas mitenkä se jamppa on elelly silloon ku se vielä oli hengis. Jos joku ei tienny niin kyseinen herrahan on kirjoottanu suhteellisen monta kirjaa ja runoteosta, Nobelinki vissihin voittanu. Komia kämppä sillä oli ja sen kissoolla oli kuus varvasta!! Niin ja tyypillä on uima-allas vaikka se asuu aiva lähellä rantaa. Eniveis, vaikuttava paikka se sen taloo. Harmi vaan ku esittehet ja oppaat oli kaikilla muilla kielillä ku suomeksi, olis voinu ihan mielenkiinnolla kuunnella sen elämäntarinaa.
Sieltä tultihin sitte vauhdilla alaha, ku huomasimma että kello alakas vedellä siihen mallihin että pian pitääs olla rannas vahtaamas auringonlaskua. Niinpä neidit lähti rantaa kohti pistäen töppöstä toisen etehen. Ehdittihin juuri sopivasti rantahan! Ei muuta ku kameraa esille ja räpsimähän kuvia. Täytyy kyllä sanua että oli tosi kaunis auringonlasku, enpä oo niitäkää oo kovin montaa nähny merenrannalta käsin. Kuvia tuli varmaan lähemmäs reilu viiskymmentä pelkästä auringonlaskusta! Ku aurinko oli sitte hävinny näkyvistä, lährimmä vielä vähä seikkaalemahan ja tekemähän viimeeset ostokset ennen kotia lähtöä.
Lopulta tuli sitte aika lähtiä ettimähän linja-autoa. Linja-autoa odotelles reissun ainut suomalaaspariskunta tuli meidän jutuulle, ja kuinka ollakkaa änkyräkännis..oli se hieno tunne ku sai edustaa tätä kyseistä kansalaisuutta siinä sitte.. Oli muuten yks ruottalaaspariskuntaki linkas, ei kuitenkaa puhuttu jääkiekosta sanaakaa.. ;)
Kotimatka oli pitkä ja uuvuttava, maisemia ei voinu kattella ku oli niin pimiää ja muutenki uni painoo silmää mutta ei oikeen saanu nukuttuakaa. Turvallisesti kuitenki pääsimmä kotia kaikkine kantamuksinemme. Matka oli ehrottomasti kokemisen arvoonen ja uudestaan lähden kyllä vielä joskus Key Westis käymään. Suosittelen kaikille jenkkilän suunnas matkaaleville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti