Lauantaina oli sitte herätys kuuden pintahan ja lährimmä autamahan kirpparille. Täälä järjestetähän aina Suomitalon tai suomalaisen kerhotalon toimesta kirpputoreja tasaasin väliaijoon ja ny oli taas se aika ku Suomikirkon päiväkodin väki oli ottanu pöydän. Kahreksasta kahtehentoista oli myyntiaika ja siihen päälle järjestelyt ennen ja jälkehen.
Täytyy kyllä sanua, että täälä tämä kirpparikulttuuri on ”HIUKAN” erilaasta ku Suomes. Tuntuu että täälä lahjootetahan kaikki mitä irti saarahan kirpparille. Ku Suomikirkko sai siis myytävät tavarat lahjootuksina vanhemmilta ja muilta ja sitte saadut varat menee Suomikirkon päiväkodin hyväksi. Niin tosiaan siitä rommasta. Ihmiset ei katto yhtää mitä ne antaa myyntihin. Mä heitin muun muas kolomet käytetyt ( mutta pestyt!?!) aluushousut heti kättelys roskihin, on käytettyä kynttilää, vanhoja paskaasia leluja ja siis vaikka mitä rompetta minkä minä ainaki nakkaasin suoraa roskihin enkä ajattelisikkaa myyväni etehen päin. Oli sielä toki paljo hyvääki ja löytöjä, mutta huonot luonnollisesti pisti ensimmääsenä silimähän.
Hinnoottelukulttuuriki on aiva erilaanen. Täälä esimerkiksi hinnootellahan harvoon tuotteeta vaan sun pitää kysyä myyjältä että mitä maksaa, ja joskus on tinkimisen varaaki. Toisekseen, suurin osa meiränki myymistä tuottehista oli 50sentistä kahtehen dollarihin. Voisikko kuvitella ostavas lapselles suhteellisen hyväkuntooset farkut kirpparilta Suomes 75sentillä?? No sitähän minäki!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti