Tuos sunnuntaina (4.12.)saimma kokia taas vähä extremeä! Meirän päiväkodin johtaja, Pirjo, vei meidät sen toiselle työpaikalle Okeeheeleen luontokeskukseen. Suurin osa elukoosta on pelastettu jonku onnettomuuden tai muun seurauksena sinne asumahan. Sielä asustaa lintua, perhosta, kilpparia, kärmestä, hämähäkkiä ja muita sellaasia nyrkillä tapettavan kokoosia elukkoja.
Sielä sitte kiertelimmä, näimmä lintuja ja hämmähäkin jotka oli vieraallu meirän päiväkodilla jo ennemmin. Sitte näimmä pienen allikaattorin penikan. Oli muuten söpö ja tottahan se piti heti sylihin saada! Suhteellisen vikkelä kaveri se kyllä oli, mutta muuten täysin harmitoon ja söpö! Raukalla ku ei ollu vielä kunnon hampahia niin eihän se pystyny purra.
Sitte lisäsimmä vähä haastetta hommahan. Meillä oli mahdollisuus ottaa pyyttoni sylihin ja tottahan minä halusin koittaa! Ball Python nimeltä Princess oli oikeen leppoosa kaveri. Siinä sitä sitte pitelin iliman mitää sen suurempia ihmettelyjä. Kävipä siinä jopa mieles että jos sellaasen joskus lemmikiksi..
On muuten pehmoonen tuo kärmeiden ja alligaattorien ”iho”, mä oon aina luullu että ovat sellaasia karheeta elukkoja, mutta päin vastoon…ei ihme ku niiden nahkasta tehryt laukut ja kengät on niin kovaa huutoa.
Siinä sitte vielä luontokeskuksen pihalla tantteerasimma ku kävimmä kattomas kilpparin pesää. Yhdes oli jopa itte kilppari kotona. Tosin se ei ollu kovin vieraanvaraanen, käänsi vaan perseensä meille ja meni syvemmälle kotikolohonsa.
Okeeheeleen luontokeskuksen jälkehen lährimmä sitte suoalueelle kattelemahan allikaattoria. Oli aika jänskää! Sielä oli sellaanen silta miltä saattaa nährä niitä elukkoja. Aluksi ei näkyny ei kuulunu mitää..sitte yttäkkiä kattoon veten pintaa ja huomasin että ny on muuten allikaattorin pää suhteellisen lähellä veten pintaa. Sieltä se pällisteli, isoopäinen allikaattori veten alta..ei tullu kuitenkaa pintahan, puhalteli vain parit kuplat ja lähti veks. Allikaattorin pää huiteli sitä luokkaa mitä nuo lentolaukut pakkaa olla mitä saa ottaa lentokoneen sisälle, eli ei mikää pieni.. Aikamma vielä odottelimma mutta lisää kaattoria ei kuulunu paikalle. Lähdimmä toisehen paikkahan. Matkalla toisehen paikkahan satuumma silmäälemähän tien veres kulkevaa suoaluetta, ja kuinka ollakkaa, siellä yks kaattori pötkötti! Ei muuta ku auto tiensivuhun ja vahtaamahan. Se mamma-kaattori oli ISO! onneksi se vaan makas rennosti, ettei se halunnu tulla sanomahan meille heippaa. Siinä vaihees olis nimittäin tämän neidin tohti loppunu.
Mamma-kaattori tuli kuvattua ja lähdimmä hyvillä mielen kiertämähän vielä yhden pitkospuusuoalueen. Sielä ei pahemmin elukkoja näkyny ku ilta oli hämärtämäs, mutta kasvillisuus oli aiva niinku jostaki viidakkoelokuvasta! Kiinnostava paikka.
En olis kyllä uskonu ku tälle reissulle lähdin että tuun pitämähän allikaattoria saati käärmestä sylis, mutta nyppä seki on koettu ja täytyy sanua että kyllä kannatti! Allikaattorin näkeminenki oli aika huisia, ei sellaasia ny kuitenkaa Seinäjoen seudulla pahemmin näe vaikka kuinka vahtaas ojanvarsia siinä toivos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti