Pikavisiitti lämpöösehen!

No NY! muistatta varmahan..(jos että niin lukekaa pari erellistä tekstiä), ku kirjoottelin että mä sitte satuulen taas ku Floridan lämpö kutsuu. No kuulkaas..ny sitä on sitte reissu tehtynä! kesäkuun kolomas päivä tämä neiti oli laukkuunensa Helsinki-Vantaan lentokentällä jalaat tutisten tekemäs lähtöselevitystä..eres olis vajaa vuorokauden verran matkustamista tuonne rapakon taakse, yksin. Tieros olis viikon verran lomaalua rakkaan ihimisen seuras. Perhosia oli mahas, muttei kuitenkaa tarttenu mitenkää hirviästi jännittää. Maahantulotarkastusta mä murehriin ehkä eniten.

Rohkiana tyttönä nousin kuitenki koneehin ja matkanteko sai alakaa. Menomatkalla piti vaihtaa konesta Amsterdamis ja Atlantas..voin kertua että on vähä suurempia lentokenttiä ku joku Helsinki-Vantaa. Jos lentokentän sisällä menöö oma junansa tai kylttien alla on minuutit että kauanko kestää kävellä..niin kenttä on silloon ainaki mun mittakaavalla isoo. Onneksi kuitenki molemmat kentät oli eres näennääseti tuttuja ensimmääseltä reissukerralta. Amsterdamis setä ei halunnu tietää ku että kauako meinaan Ameriikas viihtyä..sen tiedon saatuansa päästi mut koneehin. Atlantas maahantulotarkastussetä kyseli että kuinkas kauan ja minkä takia mä meinaan Ameriikas olla.. Siinä sitte hetken höpäjimmä mukavia ja sitte se toivotti mulle kivaa reissua. Mukava setä. Lentokonees kököttäminen sujuu koko reissun ajan joutuusasti ku koko ajan oli joku tyrkyttämäs juotavaa tai syötävää..ne ajat ku ne ei rallannu niillä tarjooluvaunuullansa, sai viihryttää ittiänsä etummaasen penkin selkänojas olevalla näytöllä. Sieltä löytyy elokuvat ja pelit sun muut.

Perille West Palm Beachin kentälle saavuun keskiyön aikoohin. Nick oliki mua jo kentällä vastas! Pitkän halauksen jäläkehen lährettihin hakemahan laukkua ja suuntaamahan kotia. Laukku oli talles. Ulkona oli kuumankostia ilima, ja mulla oli hyvä olla. Mukavaa palata takaasi. Unta ei tarttenu ensimmääsenä yönä orottaa, mutta aikaeron takia piti kuitenki kukkua yöllä pari tuntia hereellä.

En ollu suunnitellu mun viikon lomaa mitenkää erityysesti, koska mun reissun tarkootus oli nähdä Nickiä ja rentoutua ennen kesä työrutistusta. Senpä takia mun viikkoni sisälsiki paljo makaamista, nukkumista, rentoilua ja löhöilyä niin sängyssä kuin auringonki alla. Lomaaluhun kuuluu tietysti myös shoppaalua, auringon ottoa, ja autolla ajua. Mä nimittään opettelin ajamahan Floridas. Saattaa kuulostaa helepolta hommalta, mutta jos mut laitetahan ensimmäästä kertaa automaattivaihteisella autolla ajamahan 5-6kaistaaselle highwaylle..voin kertua että siinä vähä puntti tutajaa! Alakujärkytyksestä selevittyäni kuitenki hallittin sen homman suhteellisen hyvin. Mainostettakohon ny vielä sitäki että sain kurvaalla Lexuksella! Ihana auto! Oli muuten hankala muistaa, että polokimia oli vain kans..välillä huomasin että MOLEMMAT jalaat oli samalla polokimella…

Tuli reissun aikana myös syötyä..PALJON! kaikki ne herkkupaikat mihinä tuli vaihdos käytyä..tottahan ne piti käydä mässyttämäs läpi. Jäätelyä, juustokaakkua, hampurilaasia ja mun lempipitseerian pitsaa! Sain maistaa tuoresta mangoaki, aij että! Suoraa kaverin puutarhasta..täytyy sanua että kyllä maistuu. Vetää varmahan naama kurttuhun ku seuraavan kerran vedän purkkimangoja..

Hei muuten, auringonotosta vielä sen verran, että pääsinpäs käymähän oikeen rikkahienki rannalla. Palm Beachilla on sellaanen hotelli ku The Breakers johona asuu vain kaikki sellaaset joille raha on yhtä selevä asia ku mulle syöminen tai hengittäminen. No kuitenki, Nick päätti sitte viedä mut sinne..vähä ehkä epärehellisesti sinne mentihin, mutta sieläpä me vaan käppäältihin, oli muuten helevetin rikas olo! Onneksi herra tajus sanua mulle että näytä siltä niinku asuusit tää..muuten olsin paljastanu itteni saman tien.

Tuli tutustuttua viikon aikana myös uusihin ihmisihin..harmikseni vain en keriinny niiren kans hirviästi hengaalemahan, mutta kuitenki! Ehkä mä sitte ens kerralla.. Päiväni tosiaan kulutin ittekseni, koska Nick oli töis. Onneksi aika meni kuitenki nopiaa ja mulla oli koirat seurana. Ja joka päivä kuitenki miehekes haki mut seuraksensa lounastamahan. Kertaakaa ei tullu käytyä tanssahtelemas yöelämäs, muttei se ny niin harmittanu ku oli kaikkia muuta mukavaa touhua.

Reissuni aikana pääsin myös nauttimahan privaatista Dj-keikasta. Erääs puistos oli joukko porukkaa hengaamas, grillaamas ja kuuntelemas hyvää musaa ja saimma sinne sitte kans kutsun. Oli kyllä rentua! Merellä vesijetit ja paatit hurjasteli, mäki olsin halunnu koittamahan! Pysyttelin kuitenki vain rannalla ja keskustelin fiksuja Suomesta amerikkalaastuttavieni kans.

Reissusta kotia lähteminen oli mulle torella hankalaa. Tämä neiti poraji lähtöaamuna ku mikäki..ei sille vaan voi mitää jos joku paikka tuntuu niinku toiselta kodilta. Kyllä mä olsin heleposti pystyny olemaan vielä pitempäänki sielä lämmös. Mutta kotia oli lährettävä. Nick saatteli mut kentälle ja antoo viimeeset matkustusohjeet, mm. kielsi mua häirittemästä niitä nuoria miespilotteja. Noh..kotimatka alakoo..nukuun melekeen koko matkan kotia ja matka sujuuki lähes ongelmitta. Ainut isoompi kämmi sattuu Amsterdamis. Kone oli aijjoos, mutta passintarkastus ja turvatarkastus kusi..tää neiti seiso vielä jonossa 9.20 ku lento lähti 9.40. Ja mainittakoon taas kerran, se kenttä on HELEVETIN ISOO. Noh..siinä sitte huokaalin ja vittuunnuun..ja yritin kysellä että josko joku vois varmistaa mun lennolle ehtimisen..mutta ei..noh..turvatarkastujonos sitte tiedustelin jonon etummaasilta että sopiiko että ohitan, ku pitääs istua jo konees. Lupa myönnettiin ja neiti turvatarkastuksen läpi ja sitte eiku juoksuksi. Kipitin niin nopiaa ku pääsin, koska mun tuurilla lähtöportti oli justihin vastakkaisella puolella kenttää..mutta mä kerkesin! istuun koneehin puoni päälle viis minuuttia ennen lennon lähtöä..olin viimeenen matkustaja. Mutta kerkesin vain..Loppu matka sujuuki sitte hyvin rauhallisesti nuokkues. Oli hiukan hankalaa palata Suomeen, vaikka kotiin on aina kiva tulla. Toisaalta..paljastettakoon..että seuraava reissu on jo suunnitteilla! ;) mutta se onki sitte aiva uus tarina..pysykää kuulolla!

Ulukomaanelävä Seinäjoella!

Tulin ny sellaasihin tuuminkiihin tuos pääsiääsen jäläkehen, että täytyy kirijoottaa yks blokinpätkä siitä, ku tuo amerikkalaanen miehekes oli mun työnä kyläs! (: Vaikka blokihin oon kirijoottanukki, että kirijoottelen seuraavan kerran ku lähren taas rapakon taa, mutta kyllä ny tuli pieni tarves jakaa tuon viikon kokemuksia vähä näin julukisestikki!

Huhtikuun 5.päivä, iltapäivän kuluvina tuntiina tämä neiti orottaa täpinöös Helsinki-Vantaan lentokentällä. Sieltä pitääs kohta saapua erä Pariisin kautta lentäviä ihimisiä, joiren mukana on yksi erittäin orotettu vieras! Ja vihiroon se sieltä sitte tuliki!

Viikko meni aiva liian nopiaa, mutta paljo siihen mahtuu kaikkia kivaa häppeninkiä ja kömmähryksiä! Torstaina, ku olimma sitte palaamas Helsingistä Seinäjoelle, saimma huomata, että joku muuki ajatteli tehrä samoon. Niinpä sitte orotimma tunnin sitä junaa johona oli meille istumapaikat, BISNESLUOKAS! ;) Junaa orotelles ihimeteltihin lunta. Oli meinaan ensimmäänen kerta ku tämä ameriikan elävä näky tuota valakoosta ihimeellistä ainesta. Siinä sitte ihmeteltihin, kuvattihin ja hyvä ettei maistettuki. Muut junan orottelijat ihmetteli että mistähän tuoki on karaannu, mutta ei annettu sen häiritä!

Siinä sitte matkaalimma Seinämäkiä kohre, Nickin hamstrates junan keksiä. Seinäjoelle päästyämmä, Olga oli meitä vastas ja suuntasimma kolomistansa syömähän. Heitimmä eka kuitenki matkatavarat autohon ja Nickin ilmeestä olis kyllä pitäny saara kuva. Ilime kertoo enemmän ku tuhat sanaa, mitä mieltä herra oli mun autosta..enkä ny sanoosi että viitteet on mitenkää positiivisiä.

No, ravintolahan kuitenki päästihin ja saimma heti todeta että meirän tarjoolija oli harvinaasen tympiä ja vittumaanen ku huomas että yhrelle pitääs puhua englantia. Päättipä sitte olla huomioomatta tätä kokonansa. Ruokaa kuitenki saimma ja heti sai olla huomauttamas haarukan ja veitten käytöstä. ;)

Ensimmääsenä aamuna mun kämpillä, Nick halus tehrä meille aamiaasta. Mä jäin vielä sänkyhyn kenaalemahan, mutta sitte keittiöstä alakas kuulua uunin siirtelyn ääniä. Ryntäsin keittiöhön tiedustelemahan että mitähän herra mahtaa touhata. Siinä se tuhisi ja ähisi hellan levyn ääres ja yritti repiä sitä joka suuntahan. Miettii että miten tämän suojan saa tästä päältä pois ja levyn esihin. Mä sille sitte valaasin että kuule, se levy on jo siinä, senkus länttäät pannun vain päälle ja alat touhata. Niillä ku on jokku suojukset keittolevyjen päällä jenkkiläs..heheh. Sain kyllä hyvät naurut!

Aamupalasta sen verran että tuo miehekes väänsi mulle joka aamu vapaaehtoosesti aamupalaa, johonka kuuluu pekonia, munia ja french toasteja sekä tuoreeta marjoja ja appelsiinimehua. Ja voi taivas tämä neiti hyrisi onnesta, niin hyvää!! Pekonihin jäi kyllä himo!

Ruuan suhteen oli aluuksi vähä hankaluuksia ku ei meinannu oikeen suomalaaset sörsselit maistua! Mutta yllätyksekseni miehekes tykkäs neitin vääntämästä suklaakaakusta, äiteen ruuat ja jälkkärit uppos paremmin ku hyvin ja ravintolooski löytyy mieluusia annoksia ja pari annosta sai jopa aiva kehuja!

Vein Nickiä Simpsiölle lumilautaalemahan perjantaina ja täytyy kyllä sanua että haloo!! Ennen sen tuloa kevättää ja ku se tuloo Suomeen, nii ensinnäki sataa lunta ja on valakoosta ja toiseksi, ku olimma simpsiöllä, rintehet oli täyrellises kunnos ja aurinko paistoo täyreltä terältä! Nickin lähdön jälkeen alakaski sitte sulattaa ja kevättää…

Mutta siitä lautaalusta. Herralla on skeittitaustaa pikkuusen ja sehän muuten näkyy!! Muutaman harjoottelurundin jäläkehen veti jo niinku mikäki pro! tosin jarruttamista lukuun ottamatta, mutta kyllä se sitte aina pysähtyy..johonki. Rinteen lasku sujuu hyvin, oikiastansa paremmin ku multa. Ittehän sain reissusta muistoksi lievän aivotärähdyksen…

Vieraaluhun sisältyy myös perinteistä suomalaasta mökkielämää äiteen ja isän vuokraamalla mökillä. Oli puusaunaa ja paljua ja kunnon ruokaa, sekä henkeviä keskusteluja, mun toimies tulkkina. Ensivisiitti mökille meni sen verran hyvin, että halushan se mies sinne vielä toisehen kertahanki. Vaikutuksen teki suomalaasen luonnon hiljaasuus. Tuumas, että tekis mieli melekeen huutaa, ettei olsi niin hiljaasta. Käytihin jopa ihmettelemäs järven jäällä.

Tehtihin myös päiväreissu Vaasahan. Treffattihin mun siskoo ja yks erellisistä vaihtarilikoosta sielä, kierreltihin vähä kauppoja ja käytihin tekemäs lumienkelit meren jäälle. Sitte mun ja siskoon teki mieli vähä häjyyllä ja annoomma Nickille perinteisen lumipesun kahren naisen voimin! Ja kyllä meillä oli kivaa! (Nickistä en niin tiedä. ;) )

Kävimmä me katsastamas Seinäjoen yöelämänki siinä viikon aikana. Karma tuli tutuksi, joskaan ei tehny kummoosta vaikutusta vieraaseeni. Mutta ei se mitää, sillä seura oli parasta mahrollista. Esittelin kaveriille ulukomaanelävää ja ulukomaanelävä esitteli ittensä mun kaveriille. Juttu luisti ja oli hauskaa.

Viimeesiksi päiviksi vein tuon miehekkeen sitte tsiikaalemahan Helsingin elämätä. Sen kaveri Miko oli justihin tullu Floridasta Suomehen, nii treffasimma sen sitte paikan päällä. Tuli kierreltyä kauppaa ja eduskuntatalon nurkat ja ties mitä. Johonaki vaihees jäimmä kahren ku Mikon piti lähtiä kotia, sitte vain suunnaksi hotelli. Lepiä hotellilla ja syömään ravinteliin ja taas lepiä hotellilla. Itkuhan siinä sitte pääsi ku tajus että hittolaanen, huomenna se lähtöö. Keskiviikkoaamulla siinä sitte pirteinä neljän pintahan alettihin heräälemähän ja tekemähän lähtyä kentälle. Haikiana ja vastahakoosena hyvästelin miehekkeen. Ny vain sitte suunnittelemahan, että koska sitä itte pääsöö lähtemähän rapakon toiselle puolen. ;)

Reissu oli vierahan mielestä kuulemma hyvä. Asioota mistä Nick ei piitannu oli kylymä keli, hilijaaset ihimiset, kallihit hinnat ja se että jokapaikkahan on nii helevetin pitkä matka. Lennokki oli kuulemma ollu vähä puuruttavia..kumma juttu sinänsä..eihän Atlantin yli lennä ku sellaaset 8tuntia. Kaikkia kivaaki onneksi reissuhun mahtuu ja viikko meni äkkiä. Suomes ja jo pelkästään Seinäjoes oli paljo herralle sulateltavaa, mutta eiköhän se siitä toivu..joskus. Lensi kuitenki ensimmäästä kertaa Usan ulukopuolelle ja heti ekaksi Suomeen, Seinäjoelle…vähemmästäki sitä ihiminen järkyttyy! Mutta eiköhän se siitä joskus toivu, onneksi meillä oli kuitenki mukava viikko yhyres!