Ulukomaanelävä Seinäjoella!

Tulin ny sellaasihin tuuminkiihin tuos pääsiääsen jäläkehen, että täytyy kirijoottaa yks blokinpätkä siitä, ku tuo amerikkalaanen miehekes oli mun työnä kyläs! (: Vaikka blokihin oon kirijoottanukki, että kirijoottelen seuraavan kerran ku lähren taas rapakon taa, mutta kyllä ny tuli pieni tarves jakaa tuon viikon kokemuksia vähä näin julukisestikki!

Huhtikuun 5.päivä, iltapäivän kuluvina tuntiina tämä neiti orottaa täpinöös Helsinki-Vantaan lentokentällä. Sieltä pitääs kohta saapua erä Pariisin kautta lentäviä ihimisiä, joiren mukana on yksi erittäin orotettu vieras! Ja vihiroon se sieltä sitte tuliki!

Viikko meni aiva liian nopiaa, mutta paljo siihen mahtuu kaikkia kivaa häppeninkiä ja kömmähryksiä! Torstaina, ku olimma sitte palaamas Helsingistä Seinäjoelle, saimma huomata, että joku muuki ajatteli tehrä samoon. Niinpä sitte orotimma tunnin sitä junaa johona oli meille istumapaikat, BISNESLUOKAS! ;) Junaa orotelles ihimeteltihin lunta. Oli meinaan ensimmäänen kerta ku tämä ameriikan elävä näky tuota valakoosta ihimeellistä ainesta. Siinä sitte ihmeteltihin, kuvattihin ja hyvä ettei maistettuki. Muut junan orottelijat ihmetteli että mistähän tuoki on karaannu, mutta ei annettu sen häiritä!

Siinä sitte matkaalimma Seinämäkiä kohre, Nickin hamstrates junan keksiä. Seinäjoelle päästyämmä, Olga oli meitä vastas ja suuntasimma kolomistansa syömähän. Heitimmä eka kuitenki matkatavarat autohon ja Nickin ilmeestä olis kyllä pitäny saara kuva. Ilime kertoo enemmän ku tuhat sanaa, mitä mieltä herra oli mun autosta..enkä ny sanoosi että viitteet on mitenkää positiivisiä.

No, ravintolahan kuitenki päästihin ja saimma heti todeta että meirän tarjoolija oli harvinaasen tympiä ja vittumaanen ku huomas että yhrelle pitääs puhua englantia. Päättipä sitte olla huomioomatta tätä kokonansa. Ruokaa kuitenki saimma ja heti sai olla huomauttamas haarukan ja veitten käytöstä. ;)

Ensimmääsenä aamuna mun kämpillä, Nick halus tehrä meille aamiaasta. Mä jäin vielä sänkyhyn kenaalemahan, mutta sitte keittiöstä alakas kuulua uunin siirtelyn ääniä. Ryntäsin keittiöhön tiedustelemahan että mitähän herra mahtaa touhata. Siinä se tuhisi ja ähisi hellan levyn ääres ja yritti repiä sitä joka suuntahan. Miettii että miten tämän suojan saa tästä päältä pois ja levyn esihin. Mä sille sitte valaasin että kuule, se levy on jo siinä, senkus länttäät pannun vain päälle ja alat touhata. Niillä ku on jokku suojukset keittolevyjen päällä jenkkiläs..heheh. Sain kyllä hyvät naurut!

Aamupalasta sen verran että tuo miehekes väänsi mulle joka aamu vapaaehtoosesti aamupalaa, johonka kuuluu pekonia, munia ja french toasteja sekä tuoreeta marjoja ja appelsiinimehua. Ja voi taivas tämä neiti hyrisi onnesta, niin hyvää!! Pekonihin jäi kyllä himo!

Ruuan suhteen oli aluuksi vähä hankaluuksia ku ei meinannu oikeen suomalaaset sörsselit maistua! Mutta yllätyksekseni miehekes tykkäs neitin vääntämästä suklaakaakusta, äiteen ruuat ja jälkkärit uppos paremmin ku hyvin ja ravintolooski löytyy mieluusia annoksia ja pari annosta sai jopa aiva kehuja!

Vein Nickiä Simpsiölle lumilautaalemahan perjantaina ja täytyy kyllä sanua että haloo!! Ennen sen tuloa kevättää ja ku se tuloo Suomeen, nii ensinnäki sataa lunta ja on valakoosta ja toiseksi, ku olimma simpsiöllä, rintehet oli täyrellises kunnos ja aurinko paistoo täyreltä terältä! Nickin lähdön jälkeen alakaski sitte sulattaa ja kevättää…

Mutta siitä lautaalusta. Herralla on skeittitaustaa pikkuusen ja sehän muuten näkyy!! Muutaman harjoottelurundin jäläkehen veti jo niinku mikäki pro! tosin jarruttamista lukuun ottamatta, mutta kyllä se sitte aina pysähtyy..johonki. Rinteen lasku sujuu hyvin, oikiastansa paremmin ku multa. Ittehän sain reissusta muistoksi lievän aivotärähdyksen…

Vieraaluhun sisältyy myös perinteistä suomalaasta mökkielämää äiteen ja isän vuokraamalla mökillä. Oli puusaunaa ja paljua ja kunnon ruokaa, sekä henkeviä keskusteluja, mun toimies tulkkina. Ensivisiitti mökille meni sen verran hyvin, että halushan se mies sinne vielä toisehen kertahanki. Vaikutuksen teki suomalaasen luonnon hiljaasuus. Tuumas, että tekis mieli melekeen huutaa, ettei olsi niin hiljaasta. Käytihin jopa ihmettelemäs järven jäällä.

Tehtihin myös päiväreissu Vaasahan. Treffattihin mun siskoo ja yks erellisistä vaihtarilikoosta sielä, kierreltihin vähä kauppoja ja käytihin tekemäs lumienkelit meren jäälle. Sitte mun ja siskoon teki mieli vähä häjyyllä ja annoomma Nickille perinteisen lumipesun kahren naisen voimin! Ja kyllä meillä oli kivaa! (Nickistä en niin tiedä. ;) )

Kävimmä me katsastamas Seinäjoen yöelämänki siinä viikon aikana. Karma tuli tutuksi, joskaan ei tehny kummoosta vaikutusta vieraaseeni. Mutta ei se mitää, sillä seura oli parasta mahrollista. Esittelin kaveriille ulukomaanelävää ja ulukomaanelävä esitteli ittensä mun kaveriille. Juttu luisti ja oli hauskaa.

Viimeesiksi päiviksi vein tuon miehekkeen sitte tsiikaalemahan Helsingin elämätä. Sen kaveri Miko oli justihin tullu Floridasta Suomehen, nii treffasimma sen sitte paikan päällä. Tuli kierreltyä kauppaa ja eduskuntatalon nurkat ja ties mitä. Johonaki vaihees jäimmä kahren ku Mikon piti lähtiä kotia, sitte vain suunnaksi hotelli. Lepiä hotellilla ja syömään ravinteliin ja taas lepiä hotellilla. Itkuhan siinä sitte pääsi ku tajus että hittolaanen, huomenna se lähtöö. Keskiviikkoaamulla siinä sitte pirteinä neljän pintahan alettihin heräälemähän ja tekemähän lähtyä kentälle. Haikiana ja vastahakoosena hyvästelin miehekkeen. Ny vain sitte suunnittelemahan, että koska sitä itte pääsöö lähtemähän rapakon toiselle puolen. ;)

Reissu oli vierahan mielestä kuulemma hyvä. Asioota mistä Nick ei piitannu oli kylymä keli, hilijaaset ihimiset, kallihit hinnat ja se että jokapaikkahan on nii helevetin pitkä matka. Lennokki oli kuulemma ollu vähä puuruttavia..kumma juttu sinänsä..eihän Atlantin yli lennä ku sellaaset 8tuntia. Kaikkia kivaaki onneksi reissuhun mahtuu ja viikko meni äkkiä. Suomes ja jo pelkästään Seinäjoes oli paljo herralle sulateltavaa, mutta eiköhän se siitä toivu..joskus. Lensi kuitenki ensimmäästä kertaa Usan ulukopuolelle ja heti ekaksi Suomeen, Seinäjoelle…vähemmästäki sitä ihiminen järkyttyy! Mutta eiköhän se siitä joskus toivu, onneksi meillä oli kuitenki mukava viikko yhyres!