Rohkiana tyttönä nousin kuitenki koneehin ja matkanteko sai
alakaa. Menomatkalla piti vaihtaa konesta Amsterdamis ja Atlantas..voin kertua
että on vähä suurempia lentokenttiä ku joku Helsinki-Vantaa. Jos lentokentän
sisällä menöö oma junansa tai kylttien alla on minuutit että kauanko kestää
kävellä..niin kenttä on silloon ainaki mun mittakaavalla isoo. Onneksi kuitenki
molemmat kentät oli eres näennääseti tuttuja ensimmääseltä reissukerralta.
Amsterdamis setä ei halunnu tietää ku että kauako meinaan Ameriikas
viihtyä..sen tiedon saatuansa päästi mut koneehin. Atlantas
maahantulotarkastussetä kyseli että kuinkas kauan ja minkä takia mä meinaan
Ameriikas olla.. Siinä sitte hetken höpäjimmä mukavia ja sitte se toivotti
mulle kivaa reissua. Mukava setä. Lentokonees kököttäminen sujuu koko reissun
ajan joutuusasti ku koko ajan oli joku tyrkyttämäs juotavaa tai syötävää..ne
ajat ku ne ei rallannu niillä tarjooluvaunuullansa, sai viihryttää ittiänsä
etummaasen penkin selkänojas olevalla näytöllä. Sieltä löytyy elokuvat ja pelit
sun muut.
Perille West Palm Beachin kentälle saavuun keskiyön
aikoohin. Nick oliki mua jo kentällä vastas! Pitkän halauksen jäläkehen
lährettihin hakemahan laukkua ja suuntaamahan kotia. Laukku oli talles. Ulkona
oli kuumankostia ilima, ja mulla oli hyvä olla. Mukavaa palata takaasi. Unta ei
tarttenu ensimmääsenä yönä orottaa, mutta aikaeron takia piti kuitenki kukkua
yöllä pari tuntia hereellä.
En ollu suunnitellu mun viikon lomaa mitenkää erityysesti,
koska mun reissun tarkootus oli nähdä Nickiä ja rentoutua ennen kesä
työrutistusta. Senpä takia mun viikkoni sisälsiki paljo makaamista, nukkumista,
rentoilua ja löhöilyä niin sängyssä kuin auringonki alla. Lomaaluhun kuuluu
tietysti myös shoppaalua, auringon ottoa, ja autolla ajua. Mä nimittään
opettelin ajamahan Floridas. Saattaa kuulostaa helepolta hommalta, mutta jos
mut laitetahan ensimmäästä kertaa automaattivaihteisella autolla ajamahan
5-6kaistaaselle highwaylle..voin kertua että siinä vähä puntti tutajaa!
Alakujärkytyksestä selevittyäni kuitenki hallittin sen homman suhteellisen
hyvin. Mainostettakohon ny vielä sitäki että sain kurvaalla Lexuksella! Ihana
auto! Oli muuten hankala muistaa, että polokimia oli vain kans..välillä
huomasin että MOLEMMAT jalaat oli samalla polokimella…
Tuli reissun aikana myös syötyä..PALJON! kaikki ne
herkkupaikat mihinä tuli vaihdos käytyä..tottahan ne piti käydä mässyttämäs
läpi. Jäätelyä, juustokaakkua, hampurilaasia ja mun lempipitseerian pitsaa! Sain maistaa tuoresta mangoaki, aij että! Suoraa kaverin puutarhasta..täytyy sanua että kyllä maistuu. Vetää varmahan naama kurttuhun ku seuraavan kerran vedän purkkimangoja..
Hei
muuten, auringonotosta vielä sen verran, että pääsinpäs käymähän oikeen
rikkahienki rannalla. Palm Beachilla on sellaanen hotelli ku The Breakers johona
asuu vain kaikki sellaaset joille raha on yhtä selevä asia ku mulle syöminen
tai hengittäminen. No kuitenki, Nick päätti sitte viedä mut sinne..vähä ehkä
epärehellisesti sinne mentihin, mutta sieläpä me vaan käppäältihin, oli muuten
helevetin rikas olo! Onneksi herra tajus sanua mulle että näytä siltä niinku
asuusit tää..muuten olsin paljastanu itteni saman tien.
Tuli tutustuttua viikon aikana myös uusihin
ihmisihin..harmikseni vain en keriinny niiren kans hirviästi hengaalemahan,
mutta kuitenki! Ehkä mä sitte ens kerralla.. Päiväni tosiaan kulutin ittekseni,
koska Nick oli töis. Onneksi aika meni kuitenki nopiaa ja mulla oli koirat
seurana. Ja joka päivä kuitenki miehekes haki mut seuraksensa lounastamahan.
Kertaakaa ei tullu käytyä tanssahtelemas yöelämäs, muttei se ny niin harmittanu
ku oli kaikkia muuta mukavaa touhua.
Reissuni aikana pääsin myös nauttimahan privaatista
Dj-keikasta. Erääs puistos oli joukko porukkaa hengaamas, grillaamas ja
kuuntelemas hyvää musaa ja saimma sinne sitte kans kutsun. Oli kyllä rentua!
Merellä vesijetit ja paatit hurjasteli, mäki olsin halunnu koittamahan!
Pysyttelin kuitenki vain rannalla ja keskustelin fiksuja Suomesta
amerikkalaastuttavieni kans.
Reissusta kotia lähteminen oli mulle torella hankalaa. Tämä
neiti poraji lähtöaamuna ku mikäki..ei sille vaan voi mitää jos joku paikka
tuntuu niinku toiselta kodilta. Kyllä mä olsin heleposti pystyny olemaan vielä
pitempäänki sielä lämmös. Mutta kotia oli lährettävä. Nick saatteli mut
kentälle ja antoo viimeeset matkustusohjeet, mm. kielsi mua häirittemästä niitä
nuoria miespilotteja. Noh..kotimatka alakoo..nukuun melekeen koko matkan kotia
ja matka sujuuki lähes ongelmitta. Ainut isoompi kämmi sattuu Amsterdamis. Kone
oli aijjoos, mutta passintarkastus ja turvatarkastus kusi..tää neiti seiso
vielä jonossa 9.20 ku lento lähti 9.40. Ja mainittakoon taas kerran, se kenttä
on HELEVETIN ISOO. Noh..siinä sitte huokaalin ja vittuunnuun..ja yritin kysellä
että josko joku vois varmistaa mun lennolle ehtimisen..mutta ei..noh..turvatarkastujonos
sitte tiedustelin jonon etummaasilta että sopiiko että ohitan, ku pitääs istua
jo konees. Lupa myönnettiin ja neiti turvatarkastuksen läpi ja sitte eiku
juoksuksi. Kipitin niin nopiaa ku pääsin, koska mun tuurilla lähtöportti oli
justihin vastakkaisella puolella kenttää..mutta mä kerkesin! istuun koneehin
puoni päälle viis minuuttia ennen lennon lähtöä..olin viimeenen matkustaja.
Mutta kerkesin vain..Loppu matka sujuuki sitte hyvin rauhallisesti nuokkues.
Oli hiukan hankalaa palata Suomeen, vaikka kotiin on aina kiva tulla.
Toisaalta..paljastettakoon..että seuraava reissu on jo suunnitteilla! ;) mutta
se onki sitte aiva uus tarina..pysykää kuulolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti