Pikavisiitti lämpöösehen!

No NY! muistatta varmahan..(jos että niin lukekaa pari erellistä tekstiä), ku kirjoottelin että mä sitte satuulen taas ku Floridan lämpö kutsuu. No kuulkaas..ny sitä on sitte reissu tehtynä! kesäkuun kolomas päivä tämä neiti oli laukkuunensa Helsinki-Vantaan lentokentällä jalaat tutisten tekemäs lähtöselevitystä..eres olis vajaa vuorokauden verran matkustamista tuonne rapakon taakse, yksin. Tieros olis viikon verran lomaalua rakkaan ihimisen seuras. Perhosia oli mahas, muttei kuitenkaa tarttenu mitenkää hirviästi jännittää. Maahantulotarkastusta mä murehriin ehkä eniten.

Rohkiana tyttönä nousin kuitenki koneehin ja matkanteko sai alakaa. Menomatkalla piti vaihtaa konesta Amsterdamis ja Atlantas..voin kertua että on vähä suurempia lentokenttiä ku joku Helsinki-Vantaa. Jos lentokentän sisällä menöö oma junansa tai kylttien alla on minuutit että kauanko kestää kävellä..niin kenttä on silloon ainaki mun mittakaavalla isoo. Onneksi kuitenki molemmat kentät oli eres näennääseti tuttuja ensimmääseltä reissukerralta. Amsterdamis setä ei halunnu tietää ku että kauako meinaan Ameriikas viihtyä..sen tiedon saatuansa päästi mut koneehin. Atlantas maahantulotarkastussetä kyseli että kuinkas kauan ja minkä takia mä meinaan Ameriikas olla.. Siinä sitte hetken höpäjimmä mukavia ja sitte se toivotti mulle kivaa reissua. Mukava setä. Lentokonees kököttäminen sujuu koko reissun ajan joutuusasti ku koko ajan oli joku tyrkyttämäs juotavaa tai syötävää..ne ajat ku ne ei rallannu niillä tarjooluvaunuullansa, sai viihryttää ittiänsä etummaasen penkin selkänojas olevalla näytöllä. Sieltä löytyy elokuvat ja pelit sun muut.

Perille West Palm Beachin kentälle saavuun keskiyön aikoohin. Nick oliki mua jo kentällä vastas! Pitkän halauksen jäläkehen lährettihin hakemahan laukkua ja suuntaamahan kotia. Laukku oli talles. Ulkona oli kuumankostia ilima, ja mulla oli hyvä olla. Mukavaa palata takaasi. Unta ei tarttenu ensimmääsenä yönä orottaa, mutta aikaeron takia piti kuitenki kukkua yöllä pari tuntia hereellä.

En ollu suunnitellu mun viikon lomaa mitenkää erityysesti, koska mun reissun tarkootus oli nähdä Nickiä ja rentoutua ennen kesä työrutistusta. Senpä takia mun viikkoni sisälsiki paljo makaamista, nukkumista, rentoilua ja löhöilyä niin sängyssä kuin auringonki alla. Lomaaluhun kuuluu tietysti myös shoppaalua, auringon ottoa, ja autolla ajua. Mä nimittään opettelin ajamahan Floridas. Saattaa kuulostaa helepolta hommalta, mutta jos mut laitetahan ensimmäästä kertaa automaattivaihteisella autolla ajamahan 5-6kaistaaselle highwaylle..voin kertua että siinä vähä puntti tutajaa! Alakujärkytyksestä selevittyäni kuitenki hallittin sen homman suhteellisen hyvin. Mainostettakohon ny vielä sitäki että sain kurvaalla Lexuksella! Ihana auto! Oli muuten hankala muistaa, että polokimia oli vain kans..välillä huomasin että MOLEMMAT jalaat oli samalla polokimella…

Tuli reissun aikana myös syötyä..PALJON! kaikki ne herkkupaikat mihinä tuli vaihdos käytyä..tottahan ne piti käydä mässyttämäs läpi. Jäätelyä, juustokaakkua, hampurilaasia ja mun lempipitseerian pitsaa! Sain maistaa tuoresta mangoaki, aij että! Suoraa kaverin puutarhasta..täytyy sanua että kyllä maistuu. Vetää varmahan naama kurttuhun ku seuraavan kerran vedän purkkimangoja..

Hei muuten, auringonotosta vielä sen verran, että pääsinpäs käymähän oikeen rikkahienki rannalla. Palm Beachilla on sellaanen hotelli ku The Breakers johona asuu vain kaikki sellaaset joille raha on yhtä selevä asia ku mulle syöminen tai hengittäminen. No kuitenki, Nick päätti sitte viedä mut sinne..vähä ehkä epärehellisesti sinne mentihin, mutta sieläpä me vaan käppäältihin, oli muuten helevetin rikas olo! Onneksi herra tajus sanua mulle että näytä siltä niinku asuusit tää..muuten olsin paljastanu itteni saman tien.

Tuli tutustuttua viikon aikana myös uusihin ihmisihin..harmikseni vain en keriinny niiren kans hirviästi hengaalemahan, mutta kuitenki! Ehkä mä sitte ens kerralla.. Päiväni tosiaan kulutin ittekseni, koska Nick oli töis. Onneksi aika meni kuitenki nopiaa ja mulla oli koirat seurana. Ja joka päivä kuitenki miehekes haki mut seuraksensa lounastamahan. Kertaakaa ei tullu käytyä tanssahtelemas yöelämäs, muttei se ny niin harmittanu ku oli kaikkia muuta mukavaa touhua.

Reissuni aikana pääsin myös nauttimahan privaatista Dj-keikasta. Erääs puistos oli joukko porukkaa hengaamas, grillaamas ja kuuntelemas hyvää musaa ja saimma sinne sitte kans kutsun. Oli kyllä rentua! Merellä vesijetit ja paatit hurjasteli, mäki olsin halunnu koittamahan! Pysyttelin kuitenki vain rannalla ja keskustelin fiksuja Suomesta amerikkalaastuttavieni kans.

Reissusta kotia lähteminen oli mulle torella hankalaa. Tämä neiti poraji lähtöaamuna ku mikäki..ei sille vaan voi mitää jos joku paikka tuntuu niinku toiselta kodilta. Kyllä mä olsin heleposti pystyny olemaan vielä pitempäänki sielä lämmös. Mutta kotia oli lährettävä. Nick saatteli mut kentälle ja antoo viimeeset matkustusohjeet, mm. kielsi mua häirittemästä niitä nuoria miespilotteja. Noh..kotimatka alakoo..nukuun melekeen koko matkan kotia ja matka sujuuki lähes ongelmitta. Ainut isoompi kämmi sattuu Amsterdamis. Kone oli aijjoos, mutta passintarkastus ja turvatarkastus kusi..tää neiti seiso vielä jonossa 9.20 ku lento lähti 9.40. Ja mainittakoon taas kerran, se kenttä on HELEVETIN ISOO. Noh..siinä sitte huokaalin ja vittuunnuun..ja yritin kysellä että josko joku vois varmistaa mun lennolle ehtimisen..mutta ei..noh..turvatarkastujonos sitte tiedustelin jonon etummaasilta että sopiiko että ohitan, ku pitääs istua jo konees. Lupa myönnettiin ja neiti turvatarkastuksen läpi ja sitte eiku juoksuksi. Kipitin niin nopiaa ku pääsin, koska mun tuurilla lähtöportti oli justihin vastakkaisella puolella kenttää..mutta mä kerkesin! istuun koneehin puoni päälle viis minuuttia ennen lennon lähtöä..olin viimeenen matkustaja. Mutta kerkesin vain..Loppu matka sujuuki sitte hyvin rauhallisesti nuokkues. Oli hiukan hankalaa palata Suomeen, vaikka kotiin on aina kiva tulla. Toisaalta..paljastettakoon..että seuraava reissu on jo suunnitteilla! ;) mutta se onki sitte aiva uus tarina..pysykää kuulolla!

Ulukomaanelävä Seinäjoella!

Tulin ny sellaasihin tuuminkiihin tuos pääsiääsen jäläkehen, että täytyy kirijoottaa yks blokinpätkä siitä, ku tuo amerikkalaanen miehekes oli mun työnä kyläs! (: Vaikka blokihin oon kirijoottanukki, että kirijoottelen seuraavan kerran ku lähren taas rapakon taa, mutta kyllä ny tuli pieni tarves jakaa tuon viikon kokemuksia vähä näin julukisestikki!

Huhtikuun 5.päivä, iltapäivän kuluvina tuntiina tämä neiti orottaa täpinöös Helsinki-Vantaan lentokentällä. Sieltä pitääs kohta saapua erä Pariisin kautta lentäviä ihimisiä, joiren mukana on yksi erittäin orotettu vieras! Ja vihiroon se sieltä sitte tuliki!

Viikko meni aiva liian nopiaa, mutta paljo siihen mahtuu kaikkia kivaa häppeninkiä ja kömmähryksiä! Torstaina, ku olimma sitte palaamas Helsingistä Seinäjoelle, saimma huomata, että joku muuki ajatteli tehrä samoon. Niinpä sitte orotimma tunnin sitä junaa johona oli meille istumapaikat, BISNESLUOKAS! ;) Junaa orotelles ihimeteltihin lunta. Oli meinaan ensimmäänen kerta ku tämä ameriikan elävä näky tuota valakoosta ihimeellistä ainesta. Siinä sitte ihmeteltihin, kuvattihin ja hyvä ettei maistettuki. Muut junan orottelijat ihmetteli että mistähän tuoki on karaannu, mutta ei annettu sen häiritä!

Siinä sitte matkaalimma Seinämäkiä kohre, Nickin hamstrates junan keksiä. Seinäjoelle päästyämmä, Olga oli meitä vastas ja suuntasimma kolomistansa syömähän. Heitimmä eka kuitenki matkatavarat autohon ja Nickin ilmeestä olis kyllä pitäny saara kuva. Ilime kertoo enemmän ku tuhat sanaa, mitä mieltä herra oli mun autosta..enkä ny sanoosi että viitteet on mitenkää positiivisiä.

No, ravintolahan kuitenki päästihin ja saimma heti todeta että meirän tarjoolija oli harvinaasen tympiä ja vittumaanen ku huomas että yhrelle pitääs puhua englantia. Päättipä sitte olla huomioomatta tätä kokonansa. Ruokaa kuitenki saimma ja heti sai olla huomauttamas haarukan ja veitten käytöstä. ;)

Ensimmääsenä aamuna mun kämpillä, Nick halus tehrä meille aamiaasta. Mä jäin vielä sänkyhyn kenaalemahan, mutta sitte keittiöstä alakas kuulua uunin siirtelyn ääniä. Ryntäsin keittiöhön tiedustelemahan että mitähän herra mahtaa touhata. Siinä se tuhisi ja ähisi hellan levyn ääres ja yritti repiä sitä joka suuntahan. Miettii että miten tämän suojan saa tästä päältä pois ja levyn esihin. Mä sille sitte valaasin että kuule, se levy on jo siinä, senkus länttäät pannun vain päälle ja alat touhata. Niillä ku on jokku suojukset keittolevyjen päällä jenkkiläs..heheh. Sain kyllä hyvät naurut!

Aamupalasta sen verran että tuo miehekes väänsi mulle joka aamu vapaaehtoosesti aamupalaa, johonka kuuluu pekonia, munia ja french toasteja sekä tuoreeta marjoja ja appelsiinimehua. Ja voi taivas tämä neiti hyrisi onnesta, niin hyvää!! Pekonihin jäi kyllä himo!

Ruuan suhteen oli aluuksi vähä hankaluuksia ku ei meinannu oikeen suomalaaset sörsselit maistua! Mutta yllätyksekseni miehekes tykkäs neitin vääntämästä suklaakaakusta, äiteen ruuat ja jälkkärit uppos paremmin ku hyvin ja ravintolooski löytyy mieluusia annoksia ja pari annosta sai jopa aiva kehuja!

Vein Nickiä Simpsiölle lumilautaalemahan perjantaina ja täytyy kyllä sanua että haloo!! Ennen sen tuloa kevättää ja ku se tuloo Suomeen, nii ensinnäki sataa lunta ja on valakoosta ja toiseksi, ku olimma simpsiöllä, rintehet oli täyrellises kunnos ja aurinko paistoo täyreltä terältä! Nickin lähdön jälkeen alakaski sitte sulattaa ja kevättää…

Mutta siitä lautaalusta. Herralla on skeittitaustaa pikkuusen ja sehän muuten näkyy!! Muutaman harjoottelurundin jäläkehen veti jo niinku mikäki pro! tosin jarruttamista lukuun ottamatta, mutta kyllä se sitte aina pysähtyy..johonki. Rinteen lasku sujuu hyvin, oikiastansa paremmin ku multa. Ittehän sain reissusta muistoksi lievän aivotärähdyksen…

Vieraaluhun sisältyy myös perinteistä suomalaasta mökkielämää äiteen ja isän vuokraamalla mökillä. Oli puusaunaa ja paljua ja kunnon ruokaa, sekä henkeviä keskusteluja, mun toimies tulkkina. Ensivisiitti mökille meni sen verran hyvin, että halushan se mies sinne vielä toisehen kertahanki. Vaikutuksen teki suomalaasen luonnon hiljaasuus. Tuumas, että tekis mieli melekeen huutaa, ettei olsi niin hiljaasta. Käytihin jopa ihmettelemäs järven jäällä.

Tehtihin myös päiväreissu Vaasahan. Treffattihin mun siskoo ja yks erellisistä vaihtarilikoosta sielä, kierreltihin vähä kauppoja ja käytihin tekemäs lumienkelit meren jäälle. Sitte mun ja siskoon teki mieli vähä häjyyllä ja annoomma Nickille perinteisen lumipesun kahren naisen voimin! Ja kyllä meillä oli kivaa! (Nickistä en niin tiedä. ;) )

Kävimmä me katsastamas Seinäjoen yöelämänki siinä viikon aikana. Karma tuli tutuksi, joskaan ei tehny kummoosta vaikutusta vieraaseeni. Mutta ei se mitää, sillä seura oli parasta mahrollista. Esittelin kaveriille ulukomaanelävää ja ulukomaanelävä esitteli ittensä mun kaveriille. Juttu luisti ja oli hauskaa.

Viimeesiksi päiviksi vein tuon miehekkeen sitte tsiikaalemahan Helsingin elämätä. Sen kaveri Miko oli justihin tullu Floridasta Suomehen, nii treffasimma sen sitte paikan päällä. Tuli kierreltyä kauppaa ja eduskuntatalon nurkat ja ties mitä. Johonaki vaihees jäimmä kahren ku Mikon piti lähtiä kotia, sitte vain suunnaksi hotelli. Lepiä hotellilla ja syömään ravinteliin ja taas lepiä hotellilla. Itkuhan siinä sitte pääsi ku tajus että hittolaanen, huomenna se lähtöö. Keskiviikkoaamulla siinä sitte pirteinä neljän pintahan alettihin heräälemähän ja tekemähän lähtyä kentälle. Haikiana ja vastahakoosena hyvästelin miehekkeen. Ny vain sitte suunnittelemahan, että koska sitä itte pääsöö lähtemähän rapakon toiselle puolen. ;)

Reissu oli vierahan mielestä kuulemma hyvä. Asioota mistä Nick ei piitannu oli kylymä keli, hilijaaset ihimiset, kallihit hinnat ja se että jokapaikkahan on nii helevetin pitkä matka. Lennokki oli kuulemma ollu vähä puuruttavia..kumma juttu sinänsä..eihän Atlantin yli lennä ku sellaaset 8tuntia. Kaikkia kivaaki onneksi reissuhun mahtuu ja viikko meni äkkiä. Suomes ja jo pelkästään Seinäjoes oli paljo herralle sulateltavaa, mutta eiköhän se siitä toivu..joskus. Lensi kuitenki ensimmäästä kertaa Usan ulukopuolelle ja heti ekaksi Suomeen, Seinäjoelle…vähemmästäki sitä ihiminen järkyttyy! Mutta eiköhän se siitä joskus toivu, onneksi meillä oli kuitenki mukava viikko yhyres!

Viimeeset päivät.

Ku mä kirjootan tätä, istun jo lentokonees matkalla Suomehen ja ku  tämä tuloo julkaasuhun niin oon jo koti-Suomes, todennäköösesti kotisoffalla makoolemas. Nykin reissun jälkeen meillä oli tosiaan enää 5 päivää jäljellä nauttia Floridasta. Se jos mikä riipaasi sydämestä.. Miten kolme kuukautta voi mennä niin nopiaa ohi??! Ei täs konees könöttäes meinaa vieläkää tajuta, että hei, nyt sitä ollaan matkalla tosiaan Suomeen.

Mutta tosiaan, ku tulimma Nykistä kotia niin tottahan sitä piti alata miettimähän mitä kaikkia on vielä tehtävänä, mitä pitää hankkia ennen lähtöä ja alkas sitä mielessään orientoituaki siihen lähtöön, pakostaki se pyörii mieles. 

3kuukauden aikana ollaan tehty ihan valtavasti kaikkea kivaa ja tietysti muodostettu uusia ihmissuhteita! Oon erittään iloonen ja onnellinen kaikesta mitä mulle tapahtu reissun aikana, samaan aikaan oon kuitenki hyvin surullinen siitä että kaikki hyvä loppuu aikanaan..3kuukaudessa pienestä takahuoneesta päiväkodin yhteydessä ehti muodostua koti, sinä aikana ehti tutustua monenlaisiin ihmisiin ja sinä aikana alkoi tottua elämään Floridassa. Sinä aikana myös päiväkodin lapsista ja henkilökunnasta tuli erityisen tärkeitä henkilöitä mulle.

Toiseksi viimeisänä kokonaisena päivänä, lauantaina, menimmä veneelemähä merelle. Vuokrasimma sellaasen suhteellisen soppelin venehen ja sinne perähän sellaasen tuubin mitä saa veneen peräs vedellä. Ei muuta ku porukka veneehin ja nautiskelemaan. Sää ei ollu paras mahdollinen mutta hyvä silti! Ja meillä oli tosi hauskaa!! Kaikki kokeeli vuoronperähän tuubiajelua, sitte kävimmä silmäälemäs yhren saaren ja nähtiin me jopa iso kilppari meressä sekä pari delfiiniä. Venereissu oli tosi mukava tapa sanoa heipat Floridalle.

Viimeenen päivä Floridassa oli kyllä yks hienoimmista. Nick vei mut kattomaan auringonnousua merenrannalle aikasin aamulla. Se oli jotan sanoinkuvailemattoman kaunista. Istua siinä rantatuolilla viileessä aamuilmassa, maistella vähä appelsiinimehua, kuunnella ku laineet liplattaa ja aurinko heräilee pikkuhiljaa.  Viimesenä päivänä oli myös lasten lauluesitys kirkossa. Ja tottahan me Olgan kans sinne mentihin vahtaamahan. Lapset lauloo todella kauniisti.

Sain myös toisen yllätyksen viimeisenä päivänä. Pääsin kattomaan yhden paikallisen kaverin työpaikalle kaikkia hienoja autoja ja muuta sälää. Sielä oli pari hävittäjäkoneen runkoa, yks  saaterin nopia vene ja muuta vastaavaa keräilytavaraa. Pääsinpä siinä istumahan sitte vielä suhteellisen kalliisehen ja mahtavasti rakennettuhun autohon!

Sitte viimeesen päivän ohjelmaan kuulu tietty viimehetken shoppailut. Me tarttettihin Olgan kans uudet matkalaukut ja kävimmäki sitte yhdeltä markkinapaikalta kattomas, ja mukahan tarttuu kaks keskikokoosta matkalaukkua hintaan 15dollaria kappale. Sitte tietysti muuta satunnasta shoppaalua. Shoppaalun jäläkehen alkas sitte se hermoja raastava osuus, pakkaaminen.  On tullu kuitenki osteltua reissun aikana yhtä sun toista, niin vähä pakkas jännittää että mitenkäs ne ny sitte viedähän kotia. Hyvin kuitenki mahtuu, tilaaki jäi ihan vähä! 

Sitte oli joululahjaosuuden vuoro. Me likat oltiin lahjottu Nick jo edellisenä iltana joten nyt vaan se jakoi meille paketit. Loistavia lahjoja! Itse sain Domon, sellasen söpön monterin jota oon ihaillu koko matkan. Sain myös kaksi todella kaunista valokuvakehystä, joihin tulen pistämään kuvia matkalta! Jokainen sai hyvin omannäköisensä lahjan.

Kun kaikki oli lahjottu, lähdimme vielä viimeisen kerran hengailemaan City Placeen ja nauttimaan hyvästä ruuasta Cheesecaje Factoryyn. Meillä oli oikeen mukavaa! Itkua piti kuitenki pidätellä koko päivä. Vaikka kotia lähtemistä ei silleen tajua, niin silti oli paha mieli ku toisaalta ei haluaasi lähtiä ja toisaalta olis kiva käydä kotona. Ja tärkeitä ihmisiä jää Jenkkeihin. Tosin oon päättäny että mä tuun vielä takasin Floridaan, mutta hyvästien sanominen on vaan aina niin rankkaa.

Siispä ei muuta kun töitä töitä ja töitä ja rahaa säästämään, että pääsöö mahdollisimman pian uudestaan! Kiitos kaikille kekkä jaksootta lukia mun kirjootteluja Floridan vaihdosta! On ollu ilo kirjoottaa kokemuksista ja saada myös palautetta. Blogikirjoottelut loppuu tältä osin, mutta jatkuvat kyllä sitten KUN meen taas uudestaan käymään Floridassa.

Tarttukaa tilaisuuksiin ja eläkää elämä täysillä, jokainen hetki on arvokas, ei käytetä sitä jahkaalemisehen. Uskaltakaa heittäytyä ja antautua virran vietäväksi, mä voin kertoa, että se kannattaa!! Koskaa ei tiedä mitä maailma tuo tullessaan ja mihin päin se meitä vie! Minä alan säästämään rahaa ja odottelemaan vierasta Jenkeistä. ;)

New York, kaupunki joka ei kuulemma koskaa nuku!

Lährimmä viime perjantaina ensimmääselle ja näin ollen myös viimeeselle pitemmälle lomareissulle ennen kotia paluuta. Tarkootuksena oli viettää 4 yötä New Yorkissa.  Lensimmä Nykiin lentokonehella tuosta West Palmin lentokentältä, lento kesti peräti pari tuntia. Huomattavasti mukavee lento ku lentää Atlanttin yli… No eniveis, lährimmä aamusta ja laskeuduumma lentokentälle siinä puoli kahden mais.

Taksi oli tilattu sellaasesta yhtiöstä valmihiksi ettei tarttenu ku lentokentän ulkopuolella soittaa että no ny me oomma täälä ja taksi kurvas pihahan. Sitte se lähti kiikuttamahan meitä hostellille, joka oli muuten Harlemis. Ja ei, se ei ollu pelottavaa seutua vaikka sen maine onki aika hurja. Ja hostellin henkilökunta! Ne oli kyllä mukavampia ja ystävällisimpiä mitä moon tavannu. Auttoovat meirät alkuhun. Sielä sitte majootuumma ja lährimmä kattelemahan lähistöltä jotaki syötävää. Ruokapaikka löytyy ja vatta tuli täytehen.  Seuraavana nämä neirit päätti lähtiä hommaamahan metrolippua. Nykis oli hyvä ku sait maksaa 29dollaria ja ajella metrolla niin paljo ku lystät. Maksoo kyllä meidän osalta ainaki moninkertaasesti ittensä takaasi. Noh, sitte ku lippu oli hommattu niin tottahan sitä piti vähä kattella että minkälaasta sielä Nykis ny sitte on.. Times Squarelle me lopuuksi pääryttihin. On muuten komia paikka, valoja ja ihimisiä niin maan perkeleesti ja ne tuvakki on vähä korkiempia ku joku Seinäjoen lakeuden risti.. Eniveis, sielä sitte hengaalimma perjantai-ehtoon.

Lauantaina aamusta oli tiedot pyhiinvaellusretki Sinkkuelämää-Carrien talolle. Toisille tytöölle paikka oli kuulemma vähä pettymys, koska se ei näyttäny samalta ku telkkarissa. Kuvia kuitenki räpsittiin ja törmättiin moneen muuhunki  naisehen jokka oli tekemäs pyhiinvaellustansa. Carrien talolta suuntasimma sitte metrolla American museum of natural history –museoon. Jos joku on nähäny Night at the museum –elokuvan niin tama museohan on justihin se sama paikka. Ja on muuten hervottoman kokoonen museo! Neljä kerrosta täynnä vaikka mitä kiinnostavaa, me kiertelimma sielä reilu 4tuntia ja silti jäi paljo näkemättä!!  Löytyy myös elokuvasta tuttuja juttuja tuolta museosta aika paljo. Muun muassa se kiviukkeli mikä kinuaa elokuvas purkkaa koko ajan!

Voitta kuvitella että jos kävelöö 4tuntia museos, sen jälkehen saattaa olla jalaat vähä paskana. Ei siinä, ei muuta ku nokka kohti Rockefeller Centeriä..menimmä sinne vahtaamahan joulukuusta. En oo muuten ennen nähny niin isua kuusta ja niin paljo jouluvaloja samas puus, mutta se puu oli kaunis!!

Sunnuntaipäivän juttu oli Empire State Building..oli muuten mahtavan kokoonen tupa! Sielä huipulla me sitte palloolilla aikamma ja ihaalimma maisemia, voi että ku oli komiaa! Kuviaki tuli otettua suhteellisen suures mittakaavas. Harmi vaan että kameran akku nuupahti kesken kaiken. Onneksi matkas oli kuitenki 3 tai peräti 4 kameraa, joten ei maailma siihen kaatunu. Mutta koska päivä oli vasta aluullansa, lähdimmä hakemahan hostellilta lisää vara-akkuja. Vara-akkuoperaation jälkehen lährimmä Cental Parkkia kohti. Kävimmä vielä American museum of natural history:ssa ottamas parit kuvat siitä kuuluisasta aulatilasta mikä on siinä elokuvaski. Mun mielestä se oli tosi hieno aulatila. Ku olimma sitä tarpeeksi ihaallu niin oli vuoros Central Park. On muuten vähä isoompi puisto. Kävelimme ihan minimaalisen osan koko puistosta ja näpsiimmä parit turistikuvat sillalta ja yhdeltä näköalatornilta. Kesällä varmasti uskomattoman näköönen paikka!!

Ku olimma aikamma ihmetelleet, lährimmä Times Squarelle päivystämähän Broadwaylippuja. Toiset tytöt halus nähdä sellaasen shown ja Times Squarella on aina saman ehtoon lippuja alennukses  ja niin oli nykki. Likat sai liput puoleen hintaan Mamma Mia-musikaaliin. Minä ja Olga emmä ollu siltikää ihan sinut hinnan kans, niinpä me menimmä mässäämähän Dallas BBQ nimisehen ravintelihin siksi aikaa ku likat oli shows. Ruoka oli hyvää ja juomat oli jukelittoman kokoosia. Kiva paikka, ainut vaan että pistivät meidät lähelle ovia istumahan ja ku toinen meistä oli jo valmihiksi kipiä niin ei siinä oikeen ollu kiva istua. Hengaalimma sen aikaa mitä syöminen ja oheistoiminta vaatii ja lähdimmä jatkamahan matkaa. Tytöt tuli showsta hyvin iloosen oloosina, oli kuulemma ollu hyvä show! Harmikseen eivät vaan olleet muistaneet ottaa kameraa mukaan.

Maanantaiaamun alootimma suuntaamalla satamaan. Otimma sieltä ilmaasen työliikennelautan joka menöö vapauden patsahan ohi ja siinä sitte filmasimma taas kameraan kuvia niin että savu vaan nousi. Ei hassummat näköalat kyllä siitä paatista. Taakse jäi Nykin korkeat rakennukset ja sivulla näkyi Vapaudenpatsas. Oli muuten vähä pienempi ku luulimma, mutta silti näkemisen arvoonen!

Ku lautalta päästihin takaasi maihin, likat halus kiertoajelulle. Siispä taas Times Squarelle kattelemahan lipunmyyjiä. Ja heti metroaseman vierestä löytyyki yks. Ei muuta ku liput maksuhun ja linja-auton katolle. Itte en henkilökohtaasesti ollu into piukiana linja-auton katolla istumisesta pakkaasella ajoviimas, mutta meninpä silti. 44dollaria ne siitä velootti ja mä oon vähä sitä mieltä että jos oltaas tehty se heti aluus ja mahdollisesti lämpöösempänä päivänä, siitä olis nauttinu enempi. Koska tähän mennes olimma kierrelleet jo niin paljo itsenääsesti ettei matkan varrella sinänsä ollu mitää sen erikoosempaa.

Noh, kuitenki, ajelun jälkehen lährimmä sitte WTC Memorialiin, olimma tilanneet sinne liput heti saapumispäivänä. Sinne on pakko olla lippu jos meinaa sisälle. Ja se on ihan vaan netis sellanen lomake, mikä täytetään, omat yhtestiedot yms. Jono oli suhteellisen pitkä, mutta onneksi se meni nopiaa, turvatarkastukset sun muut pakolliset viralliset tarkistukset läpäistyämme, olimma vihdoon muistopaikan oviaukolla.

Muistopaikka oli hyvin kaunis ja pysäyttävä. Kaikki WTC tornithan on rakennettu ja sijoteltu uudestaan iskun jälkeen. (mä opin sen tuolla paikassa) Niiden keskellä on kaks tummaa neliön muotoista rakennelmaa joissa on vesiputous keskelle.  Reunoja koristaa kaikkien iskussa kuolleiden nimet.  Oli hyvin vaikuttavaa kulkea muistomerkkien ympäri ja lukea ne kaikki nimet. Todella kaunis paikka, mutta surullista miksi se sielä on. Muistomerkkien lähellä on Visitor Center, jossa on pieniä koskettavia tarinoita raunioista löytyneistä esineistä, selvinneistä ja koko tapahtumaketjusta. Seinällä pyörii koko ajan video, jossa kerrotaan aiheesta. Voin kertoa että sai kyyneliin.

Muistopaikan jälkeen lähdimme piristämään ittiämmä lähellä olevahan Century 21 tavarataloon. Kyseinen tavaratalo on pullollaan merkkitavaraa naurettavaan hintaan. Löytyy Guessit, Calvin Kleinit, Hugo Bossit, Pumat, Niket, Chanel, Armani ja vaikka mitä! Sielä sitte sekasimma aikamma hyviä tarjouksia. Jos rahatilanne olis täs vaihees reissua ollu paree, tämä neiti olis tyhjänny puoli kauppaa. Mutta kummasti se lompakko vaan pääsee tyhjenemään reissun päällä ku sinne ei tuu mistää rahaa lisää. 

Shoppaaluhumuusta lährimmä sitte Grand Central Stationille eli isoommalle metro/juna/bussiasemalle mitä Floridas on. Ja olihan se komia ja isoo. Tykkäsin kovasti.  Joka suuntahan lähti jonki sortin tunnelia tai ovia. Ja pitkien käytävien varsilta löytyy kauppoja ja muuta mukavaa. Siitä olimma sitte lähdös kotia, niin erkanimma kahtehen porukkahan. Hostellille nukkumaan ja lepääviin ja niihin jotka halus vielä käydä jossain. Eipä siinä vaihees osattu odottaa seuraavan aamun yllätystä. Meidänhän oli puhe lähtee tiistai-aamuna vielä yhdelle nähtävyydelle yhdessä ennen ku lento lähtee takasi Suomeen.

Noh, kävipä kuitenki niin, että ku heräsimmä aamulla hostellista, puolet likoosta oli kadoksis ja puhelimeen ei saanu yhteyttä. En viitti ny täs sen enempiä kertoolla, mutta voin sanoa että huoli oli valtava!! Voitta kuvitella että sanaanen arkku aukes ku tytöt lopulta osaji kotia! Kuvittele itte hukkaavas kaveris Nykiin. Ei naurattanu ei. Mutta kaikki on hengis joten ei hätää.

Tiistai-aamuna lährimmä sitte Olgan kans aamupalalle huonosti nukutun yön jälkeen. Löysimmä aiva mahtavan paikan. Hintataso ei ollu korkia ja ruoka oli aiva mielettömän hyvää! Kyllä tuliki ähky. Vattat täysinä lährimmä sitte vyörymään takaas hostellille ja koneehin. Miniloma Nykissä oli ohi. Ehdottomasti käymisen arvoonen paikka, paljo nähtävää ja tehtävää. Itte pitää varmahan lähtiä vielä joskus uusista että saa paremmin koluta paikan läpi!

Tuli niin pitkä teksti että en kuvia viitti lisätä enää tähän blogiin, Nykin kuvat on nähtävillä Facebookissa jos kiinnostaa kattoa! :)

Allikaattoria ja muita liskon tapaasia.

Tuos sunnuntaina (4.12.)saimma kokia taas vähä extremeä! Meirän päiväkodin johtaja, Pirjo, vei meidät sen toiselle työpaikalle Okeeheeleen luontokeskukseen. Suurin osa elukoosta on pelastettu jonku onnettomuuden tai muun seurauksena sinne asumahan. Sielä asustaa lintua, perhosta, kilpparia, kärmestä, hämähäkkiä ja muita sellaasia nyrkillä tapettavan kokoosia elukkoja.

Sielä sitte kiertelimmä, näimmä lintuja ja hämmähäkin jotka oli vieraallu meirän päiväkodilla jo ennemmin. Sitte näimmä pienen allikaattorin penikan. Oli muuten söpö ja tottahan se piti heti sylihin saada! Suhteellisen vikkelä kaveri se kyllä oli, mutta muuten täysin harmitoon ja söpö!  Raukalla ku ei ollu vielä kunnon hampahia niin eihän se pystyny purra. 

Sitte lisäsimmä vähä haastetta hommahan. Meillä oli mahdollisuus ottaa pyyttoni sylihin ja tottahan minä halusin koittaa! Ball Python nimeltä Princess oli oikeen leppoosa kaveri. Siinä sitä sitte pitelin iliman mitää sen suurempia ihmettelyjä. Kävipä siinä jopa mieles että jos sellaasen joskus lemmikiksi..

On muuten pehmoonen tuo kärmeiden ja alligaattorien ”iho”, mä oon aina luullu että ovat sellaasia karheeta elukkoja, mutta päin vastoon…ei ihme ku niiden nahkasta tehryt laukut ja kengät on niin kovaa huutoa.

Siinä sitte vielä luontokeskuksen pihalla tantteerasimma ku kävimmä kattomas kilpparin pesää. Yhdes oli jopa itte kilppari kotona. Tosin se ei ollu kovin vieraanvaraanen, käänsi vaan perseensä meille ja meni syvemmälle kotikolohonsa.

Okeeheeleen luontokeskuksen jälkehen lährimmä sitte suoalueelle kattelemahan allikaattoria. Oli aika jänskää! Sielä oli sellaanen silta miltä saattaa nährä niitä elukkoja. Aluksi ei näkyny ei kuulunu mitää..sitte yttäkkiä kattoon veten pintaa ja huomasin että ny on muuten allikaattorin pää suhteellisen lähellä veten pintaa. Sieltä se pällisteli, isoopäinen allikaattori veten alta..ei tullu kuitenkaa pintahan, puhalteli vain parit kuplat ja lähti veks. Allikaattorin pää huiteli sitä luokkaa mitä nuo lentolaukut pakkaa olla mitä saa ottaa lentokoneen sisälle, eli ei mikää pieni.. Aikamma vielä odottelimma mutta lisää kaattoria ei kuulunu paikalle. Lähdimmä toisehen paikkahan. Matkalla toisehen paikkahan satuumma silmäälemähän tien veres kulkevaa suoaluetta, ja kuinka ollakkaa, siellä yks kaattori pötkötti! Ei muuta ku auto tiensivuhun ja vahtaamahan. Se mamma-kaattori oli ISO! onneksi se vaan makas rennosti, ettei se halunnu tulla sanomahan meille heippaa. Siinä vaihees olis nimittäin tämän neidin tohti loppunu.

Mamma-kaattori tuli kuvattua ja lähdimmä hyvillä mielen kiertämähän vielä yhden pitkospuusuoalueen. Sielä ei pahemmin elukkoja näkyny ku ilta oli hämärtämäs, mutta kasvillisuus oli aiva niinku jostaki viidakkoelokuvasta! Kiinnostava paikka.

En olis kyllä uskonu ku tälle reissulle lähdin että tuun pitämähän allikaattoria saati käärmestä sylis, mutta nyppä seki on koettu ja täytyy sanua että kyllä kannatti! Allikaattorin näkeminenki oli aika huisia, ei sellaasia ny kuitenkaa Seinäjoen seudulla pahemmin näe vaikka kuinka vahtaas ojanvarsia siinä toivos.

Joulufiiliksen mettästys!

Tässä vaihees reissua ja vuoden kulkua alkaa huomaamaan sen että kyllä niillä suomalaisilla joululauluilla, pimeillä pakkasilloilla ja lumella kuitenki on vain melko suuri merkitys tuohon mun joulufiilikseen. Joulutortuusta ja glögistä puhumattakaa! Jotenki on vaan vaikia päästä joulufiilikseen ku ulkona paistaa aurinko, lämmintä on n.25astetta ja radios soi englannin kieliset joululaulut. Joulukalenteriaki piti mettästää.. ja ku sellaanen löytyy niin siinä on sisällä pahaa suklaata ja luukut on numerojärjestykses!! HMPH!

No, mutta jouluvalojen kans nämä jenkit ainaki osaa säätää! Täälä näitten sähkölaskut kasvaa varmaan 3kertaa isoommiksi joulun aikaan. Ihmiset pistää ihan hulluna jouluvaloja, ne vuoraa talonsa ja puutarhansa kaikenmoisella joulukrääsällä ja –valoilla. EI siinä, ne tekee sen tyylillä ja sitä on mukava kattella, hienoja ku on nuo taidonnäytteet. Kävimmä tuos yks ilta kattomas kuinka Delray Beachin keskustas oli pistetty jouluvalot päälle. Sielon sellaanen 30metrinen joulukuusi täynnä valoja. Mutta se ei oo aito kuusi, muovinen kasattava lepares. Sinne pääsöö jopa sisälle kävelemähän!

Joululahjoja ja tuliaasia on tullu viimeaikoona mettästettyä suhteellisen intensiivisesti. Pitääs myös alaata miettimähän mitenkä tuon kaiken rommamäärän rehaa takaasi Suomehen. Pitääs täs joku päivä käydä vähä matkalaukkuostoksilla. Yhren laukun olis paree piisata! Talvitakki tuli täs joku aika sitte onneksi ostettua niin ei sitte aiva tartte palella ku tuloo takasi suomehen. Takki tuloo kuitenki ennen sitä käyttöhön ku lähremmä likkojen kans Nykihin vähä kattomahan meininkiä.

Mutta eniveis, se joulumeininki tosiaan on vielä vähä hukas. Tänään justihin mietittihin että seki että ei voi valmistella joulua kotona Suomes, vaikuttaa jonku verran. Tai kyllä sit ehtii sen pari päivää valmistella mutta kuitenki. Sä vaan pölähdät keskelle joulut, sitte se joulu on ja sitte se on taas vuodeksi ohi ja alkaa masentava tammikuu..hämmentävää.

Niin ja muuten, nämä osteloo joulukuusia jo ny ja koristeloo ne olohuoneeseen odottamaan joulua…mä mietin kauhuussani vaan sitä havumäärää..vaikka sä kuinka hyvin kastelisit ja hoitaasit sen kuusen, niin sehän muuten ripottaa niitä havuja niin että seuraavana kesänäki vielä saat piikin perseeseen ku istut soffalle.

Ehkä se joulufiilis vielä jostaki tuloo, mä oon yleensäkki vähä hidas tajuamahan asiooa, niin kai se pätee tässäkin asias. Olga fiilistelöö jo ihan täysillä joululauluja sun muuta, kai mäki pian, toivottavasti. Jos ei muuten, niin viimeistään Suomeen palates pitääs tajuta että kyllä se joulu pian on! Tai sitte hoksaan vasta tapaninpäivänä että se joulu muuten meni jo ja alan odottaa juhannusta!

Tattoo by Epic Tattoo.

Tämä on se päivä!! Tästä päivästä tää neiti on haaveellu reilut 7vuotta, miettikää sitä! Kyseessähän on mun ensimmäänen tatuoontini jos ei otsikosta valjennu kaikille. Ensimmäänen leima pistettihin mun ihohoni siis 28.11.2011. Noin viikko ennen tätä päivää kävin vähä rupattelemas tatuoijan kans ja selvittelemäs sille mun ideaa ja toiveeta. Mukavan oloonen naistatuoija jolle on jo melkeempä muodostunu tavaksi saada suomalaasvaihtareita asiakkaaksensa. Epic Tattoo on studion nimi, että jos joskus päädyttä Floridan suunnalle, tarkalleen ottaen Boyton Beachille niin menkää ihimees. Osaavat kyllä hommansa. Selaalin niitten tatuoontikirjaa siinä orotelles ku ekan kerran kävin niiden studiolla, eikä jättäny kyllä arvaalujen varahan työnjäljen suhteen.

No kuitenki, vihdoon tuli se päivä ku tatuoijatäti soitti ja kertoo että ny olis luonnos valamis, että tuuppas kattomahan niin pistetähän hösseliksi jos se on hyvä. Noh, tuona maanantaiehtoona sinne sitte suunnattihin, minä, Nick ja Olga. Kiitos näille kahdelle henkiselle  tuelle ja makutuomariille, arvostan sitä että olivat mun mukana. Ku näin luonnoksen mun tatuoonnista ensimmääsen kerran, en syttyny sille ollenkaa.  Se ei ollu sellaanen mitä olin pyytäny. Siinä vaihees ainut osa tatuoonnista mistä tykkäsin oli kädet, ne oli täydelliset!

Siinä sitte hetken väännettihin suuntahan ja toisehen ja mä kerroon että mitä haluan ja mitä en halua yms. Pian päästihin yhteesymmärryksehen kuvasta ja sitte alettihin silmäälemähän kokoa. Se sujuu suhteellisen kivuttomasti. Pian oliki ensimmäänen painokuva seljäs sitä mukaa että sai peilaalla onko paikka ja koko hyvä. Tatuoija sai hyväksynnän ja eiku surinakone käyntihin ja neula liikenteesehen. Teimmä niin että tatuoija tatuoo mulle ensi muuten koko kuvan, mutta sydämen ympärillä oleva kehys jäi vielä tekemättä.  Sitte sain peilaalla ja todeta että haluanko kehyksen vai en. Ja kyllähän mä sen halusin. Ja tuo mun tatuoontihan on siis seljäs, heti niskan alapuolella.

Tatuootavana oleminen oli aika jännää hommaa. Ensi se tatuoja teki pienen koetatuoonnin, tai se siis alootti sitä tatskaa ja kyseli tuntemuksia. Eipä se hyttyysenpistoa kummoosemmalta tuntunu niin totesin vain että antaa mennä. Välillä se otti kyllä vähä enempiki. Se ei sillälailla varsinaasesti sattunu, mutta hyvä esimerkki vois olla että se tavallaan tekee sut hulluksi vähä samalla lailla ku epilaattoria käyttääs. Suurin osa naisista jotka on epilaattoria joskus kokeellu, tietää mitä tarkootan. Mun iho myös puutuu jossaki vaihees, mutta se ny ei sinänsä tullu yllätyksenä..kai siinä ny iho turtuu ku neulalla tökitähän vajaa tunti putkehen.

Eniveis, koko homma tapahtuu suhteellisen kivuttomasti ja mä oon hyvin tyytyväänen lopputuloksehen. Ja sietääki olla..sielä se seljäs killittää kuitenki koko loppuelämän. Tatuoonnilla  on myös mulle tunnearvoa ja se merkitsee mulle paljon. Se ei siis ole vaan päästä temmattu kuva. Sen merkityksestä en sen tarkemmin lähde tähän avaamaan. Jos jotakuta se kiinnostaa tietää, voi ihan rohkiasti kääntyä mun puoleen ja kysyä.

Sitte tullahan siihen kohtahan ku tatuoonti pitääs maksaa. Olin varautunu n.135dollarilla eli sadalla eurolla tähän hommahan. Ja ku näin lopullisen koon, olin varma että hinta on korkiampi. Noh..siinä sitte odottelin ku tatuooja näpräs kassakonetta ja sitte se vaan totes että 80dollaria(60 euroa)..mä en voinu siinä vaihees reaktiolleni mitää vaan huudahdin tatuoijalle että ooksä tosissas?? Tatuoija kattoo vähä ihmeissään että joo..? Ja mä alan vaan nauraa että ei hitto ku halapaa! Siinä vaihees tatuoijaki uskaltaa jo hengittää ku se huomaa että asiakas on tyytyväänen, todella tyytyväänen!

Tatuoomisen jälkehen oli vähä hassu fiilis. Tuntu että olis ollu jonkimoises shokis..oli jotenki hankala tajuta että tosiaan, tässä sitä ny ollaan tatuootuna. Se fiilis oli jotenki tosi outo. Yritän selittää sitä ittelleni jotenki niin, että ku kuitenki jännitin koko päivän tatuoijalle menoa, niin kyse oli varmaan adrenaliinin purkaantumisesta jollain tasolla. Mutta eihän sitä koskaa tiedä. Tatuointi paranee tällä hetkellä hyvää vauhtia ja näyttää erittäin hyvältä!